Kävin eilen Liken konttorilla kopioimassa mediaseurantamapista niitä Nedujen arvioita, jotka eivät olleet omaan silmääni aikaisemmin osuneet. Ilahduttavan laajaa huomiota kirja on tosiaan saanut myös ns. fandomin ulkopuolella, mistä on syytä olla vilpittömän iloinen. Toisaalta myös sf-harrastajat ovat suhtautuneet Neduihin erittäin positiivisesti. Etukäteen pelkäsin, että tämä saattaisi olla vähän hankala tapaus scifi-odotusten kannalta, mutta olin näköjään väärässä.

Ilahduttavaa on myös, että arvostelijat tuntuvat lukeneen kirjaa ajatuksella, mietiskellen niitä teemoja joita olin rivien väliin ujutellut. Ehkä olen onnistunut löytämään sopivan rivien välien syvyyden, sillä kukaan ei ei ole tuntunut kokevan, että yritän juntata sanomaani kurkusta alas väkisin. Myös kirjan perusideoita on pidetty toimivina - tai, ainakin yhdessä arvostelussa, periaatteessa täysin pöljänä, mutta toteutuksena toimivana.

Tasapainottelu scifi-idean ja aikalaisromaanin välillä on sen sijaan jakanut mielipiteitä enemmän, samoin minulle näköjään jossain määrin tyypillinen taipumus käsitellä isoja asioita tahallaan pienen kautta. Tässä kirjassa se näkyi siinä, että loppupuolella korostui voimakkaammin Jollen henkilökohtainen pyristely eräänlaisesta neanderthalilaisuudesta oman lajinsa Homo sapiensin luontaiseen elämään - sen sijaan että olisin revitellyt teemaa, ristiriitaa tai kamppailua laajemmissa raameissa ja suuremmilla, eh, avustajajoukoilla ja cgi-efekteillä. Mitäpä tuohon voisi sanoa. Syyllinen - se oli harkittu, tietoinen ja tahallinen teko. Ehkä minulla on taipumus ärsyyntyä sellaisiin scifi-tarinoihin, joissa koko maailmankaikkeus pitää vetää solmuun juuri ennen onnellista loppuratkaisua. Ehkä minä petaan odotuksia tulevia kirjoja varten - lukijakunta alkaa pikku hiljaa suhtautua teksteihini niin että loppuratkaisuun päädytään epätavallisia pikku sivupolkuja ja lopussa jää (kuten oikeassakin elämässä) paljon auki. Sitten voin yllättää... jollakin muulla. Ehkä. Joskus. Šamanismilla pelailusta ei sinänsä tykätty kyttyrää - tämä oli niitä asioita joihin suhtautumista jännitin etukäteen, kun liikuin itsekin minulle oudommilla vesillä, ja uskaltauduin viemään tarinaa siihen suuntaan vasta varsin myöhäisesä kirjoitusprosessin vaiheessa.

Kaikkea kirjaan upottamaani ei tietenkään ole kommentoitu, eikä ole tarkoituskaan. On toki joitakin juttuja joista olisi kiva saada palautetta, kuten se kevyt, pieni jumaltensyntyteoria... mutta mikäs kiire tässä on.

Joka tapauksessa palaute on ollut enimmäkseen joko positiivista tai erittäin positiivista. Nyt on hyvä mieli suunnitella seuraavaa kirjaa. Tosin sitä ennen pitää päkeltää pari käännöstä ja yksi kotitekoinen sähköbasso. Ja piipahtaa joidenkin viikkojen päässä suuren virran varrella, vajaan tuhannen kilometrin päässä 391:n (eräistä) tapahtumapaikoista.