Saatuani Claptonin omaelämäkerran valmiiksi päätin pitää loppuvuoden lomaa, ja onnistuinkin siinä varsin mainiosti. Freelancer työskentelee kotosalla, joten rajanveto työajan ja vapaa-ajan välillä ei ole kovinkaan helppo. Olin itse asiassa muutamia kertoja vähällä ryhtyä töihin jo ennen aikojani, kun alkuteoksen virkaa toimittava printtinippu on niin vaativana tuossa kirjatelineessä, tietokoneen vasemmanpuolisen näytön vieressä.

Nyt Lennon-elämäkerran käännös on kuitenkin pistetty alkuun, edes muutaman virkkeen verran. Alku on yleensä aina hidasta, luontevan ilmaisun ja kielen hakemista. Muistin juuri, että en itse asiassa ole lukenut kirjan viimeisiä lukuja lainkaan, sillä ne puuttuivat ensimmäisestä saamastani printtiversiosta. Aukko lienee syytä paikata lähipäivinä. Tämäkin edistää tekstin luonteen hahmottamista.

Kaunokirjallisella puolella sain lopultakin luettua yöpöydällä pitkään lojuneen Howard Waldropin novellikokoelman Musiikkia miesäänille ja lentäville lautasille (suom. Jan Hlinovsky, Kirjava 2007). Antoisa pakkaus. Waldropilla tuntuu olevan samankaltaista viehtymystä syrjästäkatsojiin ja tulevaisuuden tallaamiin kuin minulla. Muitakin yhtäläisyyksiä löytyy: kokoelman aloittaa herran kuuluisin novelli "Rumat kanat" ("The Ugly Chickens", 1980) - olen itse joskus kehitellyt vähän samankaltaista tarinaa, joskin omassa versiossani kyse oli isojen ja tyhmien "kanojen" sijaan pienistä viidakkolinnuista, joilla on siipien sijaan pienet kädet ja pitkä häntä... no, onneksi en koskaan tullut kirjoittaneeksi ideasta tarinaa, koska kaikki minua paremmin scifinsä lukeneet olisivat verraneet sitä saman tien "Rumiin kanoihin". Ja se olisi ollut minulle vähän liian raskaan sarjan ottelu. Waldropia pitää näköjään lukea enemmänkin. Ainoa häneltä tätä ennen suomennettu kirja, romaani Vain vanhat luut (Them Bones), on tullut joskus käytyä läpi, mutta kertaus olisi varmaankin paikallaan. Seuraavaksi vuorossa George R. R. Martinin järkälemäisen Tulen ja jään laulu -sarjan massiivinen neljäs osa Korppien kestit. Suhtaudun aika epäluuloisesti giganttisiin fantasiasarjoihin, mutta Martin on onnistunut koukuttamaan.

Lisäksi pitäisi opetella käyttämään yläjyrsintä. Soitinrakennuksesta kiinnostuminen tekee ihmisestä helposti jonkinlaisen työkalufetisistin.