Aamun sähköpostien joukossa oli seuraava, nyt jo julkisemminkin uutisoitu tieto:

Asiantuntijaraati on valinnut vuoden 2007 monipuolisesta tieteiskirjallisesta tarjonnasta seuraavat viisi huipputeosta ehdolle Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi.

Steven Hall: Haiteksti (WSOY) – Kirjallinen hai syö muistoja omaperäisessä älyllisessä jännärissä.
Richard Matheson: Olen legenda (Vaskikirjat) – Tieteiskauhun vahvatunnelmainen klassikko puree yhä täysillä.
J. Pekka Mäkelä: Nedut (Like) – Kiehtova kuvaus ex-muusikon arjesta, jonka sekoittaa neandertalilaisten paluu Maapallolle.
M. G. Soikkeli: Marsin ikävä ja muita kertomuksia (Turbator) – Tenhoava novellikokoelma liikkuu suvereenisti useissa tieteiskirjallisissa tyylilajeissa.
Howard Waldrop: Musiikkia miesäänille ja lentäville lautasille (Kirjava) – Nyrjähtäneellä huumorilla pippuroituja hämmästyttäviä ja ihastuttavia kertomuksia.

Tähtivaeltaja-palkinto annetaan vuosittain edellisen vuoden parhaalle Suomessa julkaistulle scifi-kirjalle. Helsingin Science Fiction Seura ry:n isännöimää palkintoa on jaettu vuodesta 1986 lähtien. Tämän kertaiseen asiantuntijaraatiin kuuluvat toimittaja Hannu Blommila, kriitikko Toni Jerrman, kriitikko Elli Leppä ja toimittaja Vesa Sisättö. Voittaja julkistetaan loppukeväästä.

Kovassa seurassa ollaan siis jälleen kerran. Tämän kerran ehdokastovereista olen lukenut Haitekstin - josta en hirveästi itse innostunut - ja Waldropin novellikokoelman, josta tykkäsin todella paljon ja josta löysin hyvinkin paljon hengenheimolaisuutta. Toukokuussa sitten selvinnee, kuinka Nedut tässä kisassa pärjää.

Posti toi myös kirjojeni viime vuoden myyntitiedot. Myydyt kappalemäärät - tai niistä tilitettävät rojaltit - eivät päätä huimaa, mutta ei niin voi näin pienellä kielialueella odottaakaan. Ilahduttavaa on, että kirjojen myynti ei suinkaan ole tyssännyt ensimmäiseen puoleen vuoteen, vaan jatkunut senkin jälkeen. Itse asiassa 391 alkaa olla vallan kunnioitettavissa myyntilukemissa nyt, kun sitä on saanut kirja-aleista kohtuuhintaan. Ei kirjojen kirjoittamisella pääse edes mäkkärin tuntipalkoille, mutta silti taidan nauttia nykyisistä ammateistani enemmän kuin hampurilaiskassuudesta. Ja tämä minun kirjallinen uranihan on vasta ihan alkuvaiheissaan, tässä pikku hiljaa vasta pohjustellaan tulevia briljantteja saavutuksia, eiks je?