Keskiviikkona Kirjailijaliitto järjesti Villa Kivessä Kirjailijapäivä-nimisen tapahtuman, jossa pohdittiin porukalla kaikenlaisia kirjailijuuteen liittyviä kysymyksiä – muun muassa eläkeasioita. Kirjailijoiden, kääntäjien, kuvataiteilijoiden ja myös tutkijoiden vuotuisesta elannosta tulee merkittävä osa erilaisten säätiöiden, läänien, kuntien ja valtion maksamista apurahoista. Näistä ei kerry eläkettä. Kirjoitus- ja käännöspalkkiot ynnä rojaltit (jos niitä edellisen vuoden myynnistä on jostakin syystä kertynyt) ovat tietenkin yrittäjäeläkelain mukaan sellaista rahaa, josta maksetaan YEL-eläkemaksuja. (Maksut ovat melkoisen isoja ja niistä kertyvä eläke suhteellisen vähäinen verrattuna normaalin palkkatyöläisen samoilla tuloilla saamaan eläkkeeseen.) Apurahoista ei eläke voi kertyä edes tuota kautta.

Asiaa ollaan lopultakin korjaamassa (kun se kerran oli saatu hallitusohjelmaan), ja luultavasti jo ensi vuonna sekä taiteilijat että tutkijat voivat sijoittaa osan (ainakin teoriassa hivenen suuremmista) apurahoistaan tulevien vuosikymmenien toimeentuloonsa maksamalla eläkemaksuja. Asia koskee muutamaa tuhatta suomalaista, joten omaa organisaatiota tai tietokonejärjestelmiä tuon pyörittämiseen ei haluta rakentaa – hyvä niin, koska homma viivästyisi epäilemättä vielä vuosia. Kalliin YEL-järjestelmän sijaan apurahaeläkkeet kytketään eläkemaksujen maksajalle jonnin verran halvempaan maatalousyrittäjien eläkejärjestelmään eli MYELiin.

Joillekin tämä tuntuu olevan vaikea pala, vaikka kuinka muistutettaisiin mieliin viljan- ja hengenviljelyn yhtäläisyyksiä tai sitä mitä kirjakielemme perustajan Agricolan nimi tarkoittaa. Cityromantiikkaa runoileva Kruununhaan urbaaniko tuntisi tulevansa halvennetuksi jos joutuisi asioimaan samalla (virtuaali)luukulla kuin ypäjäläinen munafarmari? Pelko pois! Jos taiteen tuottajat samaistetaan leivän ja leivänpäällisen tuottajiin, meillä alkavat kertakaikkiset kissanpäivät – maan mahtavin lobbausjärjestö MTK pitänee siitä huolen! Ajatelkaa vain, mitä kaikkia muita etuja voimme pikapuoleen oikeutetusti vaatia:

Sivuelinkeinotuki
– Hei, kuulin että juvalaisten maanviljelijöiden yhtye Luonteri Surf osti maatalouden sivuelinkeinotuella itselleen bändikamat. Minä tarvitsisin kunnon mikkiesivahvistimen ja lähikenttämonitorit.

Kesannointikorvaukset
– Siis niinku mä saan enemmän pätäkkää, jos pistän pensselit vuodeks pakettiin?

Katokorvaukset
– Kato niinku, säät oli sellaset ettei tästä tullutkaan trilogiaa vaan novelli. Anna rahaa.

Ylituotantokorvaukset
– Tota noin, tästä piti tulla novelli Tähtivaeltajaan mutta tää onki kakstoistaosainen fantasiasarja. Anna rahaa.

Lomittajat
– Ai, sä tulitkin jo. No niin, katsos nyt. Mä olen tässä rakentamassa lapsuudenmuistoja käsittelevää runoteosta, jonka tyyli on niukkaa, vapaamittaista ja haikumaisen visuaalista. Jatka tosta. Nähdään viikon päästä.