Kuten ehkä huomaat, vaihdoin blogin yläpalkkikuvan hieman kesäisemmäksi. Kuva on otettu talomme etupihan nurmikolla. Vanha Urania-kirjoituskone on peräisin vanhemmiltani: molemmat käyttivät sitä toimittajanammattinsa harjoittamiseen tehdessään freelance-töitä seitsemänkymmentäluvun alkupuolella ennen kuin isä lähti television A-studioon ja äiti ensin Jaanaan ja sitten Annaan. Kapine päätyi lopulta minulle, mutta en ole sitä koskaan käyttänyt sitä mitenkään hirveästi. Urania on aina ollut mekaaniseksi kirjoituskoneeksikin poikkeuksellisen raskas kirjoitettava: jotta paperiin jäisi jälki, näppäimiä on hakattava varsin innoittuneena. Silloin o-kirjaimien kohdalle tulee paperiin reikä. Viimeksi taisin tehdä sillä mitään hyödyllistä 1990-luvun lopulla, kun sain päähäni käyttää sitä veroilmoituksen tekemiseen.

Sen jälkeen kapine on kulkenut mukana eräänlaisena koriste-esineenä - ja muuttomiesten inhokkina (laite on paljon painavampi kuin miltä se näyttää). Joitakin vuosia sitten se päätyi taloyhtiön leikkimökkiin lasten iloksi. Nyt mökkiä ollaan purkamassa, sillä lahovaurioiden vuoksi se olisi pitänyt rakentaa lähes kokonaan uudelleen, eikä leikkimökki-ikäisiä lapsiakaan nykyään ole. Purkutyömaalta Urania päätyi luumupuun juurelle, ja vaimoni Sippi ilmoitti aikovansa käydä kuvaamassa näyn muistoksi ja ehdokkaaksi ensi kesän Lahden kirjailijakokouksen tunnukseksi.

Minä kuitenkin taisin ehtiä kameran kanssa ensin. Eli: itse kuva on minun, idea Sipin.