Mikkelin puoluekokous yllätti oikeastaan ainoastaan siinä, että kaikki sujui aikataulussa eikä venynyt kuten kahdella aikaisemmalla kerralla. Tosin tämänkertainen asialistakin oli vähemmän ristiriitaisia intohimoja herättävää kuin esimerkiksi ensi vuonna, jolloin edessä on taas paljon henkilövalintoja.

Kokouksen tyylipisteet menevät Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden idealle kukittaa torilla asteleva Mannerheimin patsas kiitokseksi siitä, että Suomessa ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei vähennä hänen saavutustensa arvoa. Noin homma pitikin hoitaa! Olin tilaisuudessa melkein paikalla, sillä muistin tapahtuma-ajan väärin ja ilmestyin torille ihmettelemään vaaleanpuna- ja punaruusuista (valkoisetkin olisivat sopineet mukaan) seppelettä kymmenkunta minuuttia puheiden jälkeen.

Yksin kotosalla työskentelevälle tällaiset porukkatapaamiset ovat univelkojen kertymisestä ja muista pikkukiusoista huolimatta miellyttäviä kokemuksia. Vihreillä ja esimerkiksi Suomen Kääntäjien ja tulkkien liitolla on sitä paitsi yhteistä ainakin se, että niissä pyörii todella mukavaa porukkaa.* Täytyy vain toivoa, että minut näissä tilaisuuksissa tavanneilla on samanlaiset fiilikset.

Jälleen kerran tuli todettua myös se, miten monet scifi-fandomin aktiivit ovat myös vihreiden aktiiveja. Kyllä, minäkin olen sitä mieltä että se ei ole pelkkää sattumaa.

(Mikkelissä alettiin muuten myös suunnitella luonnontieteellisen ja tekniikan alan vihreiden valtakunnallista järjestöä. Erinomainen ajatus. Vihreissä pyörii melkoiset määrät näiden perinteisesti kylminä, kovina ja lyhytnäköisinä pidettyjen alojen ilmisiä. Onhan minullakin fysiikanopiskelijatausta, ja se on aivan taatusti yksi niitä syitä minkä takia vihreissä pyörin.)

 ---
* Monet niistäkin harvoista tyypeistä, joiden kanssa sähköpostilistoilla on joskus mennä hermo, ovat livenä vallan mukavaa seuraa.