Michio Kaku: Physics of the Impossible – A Scientific exploration into the world of phasers, force fields, teleportation, and time travel. Doubleday 2008.

BBC_Visions.jpgNimekäs teoreettisen fysiikan tutkija Michio Kaku tarttuu aiheeseen, joka on scifin kirjoittajalle tietenkin aivan pakollista luettavaa: Miten tieteiskirjallisuudessa esiintyvät "standardikeksinnöt" suhtautuvat siihen mikä on oikeasti mahdollista nykyisin tuntemiemme tieteen lainalaisuuksien mukaan, edes teoriassa?

Yllättävänkin moni asia. Teoriassa, siis.

Kaku jakaa ilmiöt kolmeen ryhmään:
  • I luokan mahdottomuudet ovat nykytekniikalla mahdottomia (tai ainakin erittäin vaikeita), mutta eivät loukkaa mitään tunnettuja fysiikan lainalaisuuksia. Näitä ovat voimakentät, näkymättömyys, sädeaseet, teleportaatio, telepatia, psykokineesi, robotit, Maan ulkopuoliset kulttuurit ja ufot, tähtienvälinen matkustaminen, antiaine ja antimaailmankaikkeudet.
  • II luokan mahdottomuudet ovat eräänlainen rajatapaus: ne saattavat olla mahdollisia nykyisin tuntemiemme tieteellisten teorioiden mukaan. Ryhmään kuuluvat valoa nopeampi matkustaminen, aikamatkustus ja rinnakkaiset maailmankaikkeudet.
  • III luokan mahdottomuudet ovat sitten ihan varmasti vastoin sitä, mitä tieteestä tiedämme ja "oikeita" mahdottomuuksia. Tähän ryhmään kuuluvat vain ikiliikkujat ja ennustaminen.

Kaku käy jokaisen ryhmän ja tekniikan kohdalla läpi jutustelevan leppoisaan sävyyn melkoisen määrän modernin fysiikan malleja ja teorioita – minun mielestäni suhteellisen ymmärrettävästi ja yleistajuisesti, mutta minulla on ainakin jonnin verran muutakin fysiikan pohjaa. Ykkösluokan "teoriassa ihan mahdollisienkin" kohdalla tulee kyllä hyvin selväksi useimpiin liittyvä melkoinen perusvaikeus: joko ne vaativat aivan jumalattomasti energiaa (esimerkiksi planeettamme koko nykyisen sähköntuotannon verran kertarysäyksellä yhteen paikkaan) tai ainakin puolen talon kokoisen kaluston. Kaku on monien fyysikkojen tapaan kuitenkin äärimmäisen optimistinen ja uskoo jonkinlaiseen lineaariseen kehitykseen sekä teknologioiden että yhteiskunnan osalta: tällaiset ennustelijat ovat juuri niitä, joiden kovin lapsekkailta tuntuville "vuonna 2000" -skenaarioille on niin tavattoman hauskaa naureskella nykyään. Kaku tosin on täysin tietoinen tästä: hän hallitsee oikein hyvin tieteen historian, vaikka yleisen historian kohdalla pohjatyö onkin jäänyt paljon heikommaksi (se häiritsee tosin vain joissakin detaljeissa).

Kaku puhuu monessa kohtaa "fysiikan laeista" vaikka myöntää itsekin, ettei sellaisia ole olemassakaan. Ne, mitä kutsumme "laeiksi" ovat valtavasta havaintojen määrästä tehtyjä tulkintoja. Useimmat (ainakin vakiintuneemmista) kuvaavat maailmankaikkeuden toimintaa varsin hyvin (omien rajojensa puitteissa), mutta tuskin yksikään on  lopullinen totuus.  Kakun omia sanoja paremmin tätä kuvastavat lukujen alkuun  lisätyt klassiset sitaatit, vaikkapa tämä J. B. S. Haldanen kommentti vuodelta 1963:

Teorioiden hyväksyminen tapahtuu neljässä vaiheessa:
i. Tämä on arvotonta roskaa.
ii. Tämä on kiinnostavaa, mutta järjenvastaista.
iii. Tämä on totta, mutta jokseenkin merkityksetöntä.
iv. Olen aina ollut tätä mieltä.