Edellisessä bloggauksessa vihjaamani käännösprojekti alkaa olla allekirjoituksia vaille sovittu. (Kerron projektista tarkemmin sitten kun ne allekirjoitukset ovat paperissa ja muste on kuivunut 8-) Samalla on sovittu toisesta romaanikäännöksestä ensi keväälle. Yhdessä nämä hankkeet tarkoittavat sitä, että Karstan kirjoitusvaihe siirtyy loppusyksyyn ja alkutalveen. Todennäköisesti kirjan julkaisukin siirtyy sitten hivenen – tällä hetkellä voisin kuvitella, että jos toimitustyöstä ei tule poikkeuksellisen rankkaa ja venähtänyttä, julkistus saataisiin kenties sovitettua ensi vuoden Finnconiin. Mikä ei olisi lainkaan huono juttu.

Minullahan oli jossakin vaiheessa suunnitelmissa kirjoittaa Karstaa julkisesti tämän kesän Finnconissa. Muutamia päiviä sitten ilmestyneeseen ohjelmakarttaan minut on kuitenkin merkitty määreellä "kirjoittaja kirjoittaa käännöstä". Näin aivan ilmeisesti myös teen, sillä tuo toistaiseksi-vielä-epäjulkinen käännöshankkeeni on, eh, genrekirjallisuutta. Niin olisi tietysti myös tämänhetkinen hankkeeni, Brian Francis Slatteryn mainio Avaruusblues, mutta Conin aikaan olen siinä aivan loppumetreillä, eli niillä perinteisillä spoilerialueilla. Mieluummin aloittelen seuraavaa hanketta.

Parhaillaan odottelen kuriirifirman lähetystä Saksasta. Sovimme nimittäin äidin kanssa, että hommaan hänelle uudet stereot muuton kunniaksi (ja koska edelliset ovat vedelleet viime henkäyksiään jo monta vuotta). Tämä osoittautuikin mutkikkaaksi operaatioksi, koska systeemille luonnostellut ominaisuudet eivät olleetkaan ihan niitä, mitä stereokauppiaat haluavat meille myydä. Laitteessa oli hyvä olla kaukosäädin (koska äidillä on vaikeuksia liikkua), samassa kotelossa sekä viritin että cd-soitin (jotta uusia kaukosäätimiä – ja virtakytkimiä – olisi vain yksi ja käyttö muutenkin helpompaa) eikä pakettiin tarvittaisi kaiuttimia (koska ylimääräisiä hyviä kaiuttimia on jo ennestään). Kaikkein hankalin vaatimus oli vinyylilevysoitinetuvahvistin: niitä kyllä myydään erillisinä laitteina (inhottavilla "seinäsyylä"-verkkomuuntajilla varustettuna), mutta sisäänrakennettuja on vain audiofiili-erillislaitteissa. Melkoisen nettihaeskelun jälkeen Kenwoodilla osoittautui olevan yksi malli, joka täytti kaikki nämä vaatimukset – ja jota muuan saksalainen nettikauppa myi kaiken lisäksi kaiutimettomana pakettina. Niinpä en tukenut tällä kertaa lähikauppaa – joka sitä paitsi olisi Töyrynummen tapaukessa ollut Tammiston Gigantti parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä – vaan luotin vieraan apuun.

(Hivenen olen haaveillut myös halvemman pään digitaalisesta järjestelmäkamerasta – sellaisesta jonka kenties voisi aikanaan liittää haaveilemaani teleskooppiin, jonka ehkä joskus tulevaisuudessa hankin, mutta joka tietysti toimisi normaalinakin kamerana. Nettihaeskelulla löysin kolmisen kappaletta suhteellisen hyvältä vaikuttavaa mallia: Canon EOS 400D, Nikon D60 ja Olympus E-510. Mielipiteitä ja vinkkejä otetaan vastaan, myös hyvistä ostopaikoista.)