Finnjet odottaa päivän uutisten mukaan purkua laivaromuttamon edustalla. Hommiin ryhdytään vasta ensi kuun puolella. Voisiko asiaa mitenkään nopeuttaa? Tässä on vielä toista viikkoa aikaa jollekin tinalolle pelastaa tämä suomalaisen merihistorian toiseksi rumin alus tulevienkin sukupolvien esteettiseksi kärsimykseksi.

Finnjet oli sitä alussukupolvea, jossa lakattiin noudattamatta vuosituhantista perinnettä, jonka mukaan laiva näyttää paremmalta jos keula ja perä hieman kohoavat rungon keskikohdasta. Alkuaanhan tämä esteettinen periaate oli ihan käytännön sanelemaa: keula ja perä rakennettiin korkeammiksi ottamaan vastaan aallot. Esteettistä periaatetta noudatettiin monessa muodossa vielä valtamerihöyryjen ja moottorialustenkin aikakaudella: vaikka keulan ja perän väliin ilmestyneet kansirakenteet muuttuivat yhä massiivisemmaksi osaksi laivan sivukuvaa, nekin kohosivat hieman ainakin etuosastaan. Näin syntyi vaikutelma merikelpoisuudesta ja terhakkuudesta.

Vaan ei Finnjet. Sen suunnittelijoiden ainoa työkalu näyttää olleen pitkä viivotin. Komentosiltarakennelma ei juurikaan nouse ylimpien aurinkokansien tason ylle vaan kyyristelee selustansa suojassa. Vaikutelmaa vielä tehostavat peräkannen valtavat pakoputkirakennelmat (savupiippujahan ne eivät moottorialuksessa ole) ja saavat koko paati näyttämään pahasti pieleen lastatulta. Vaarallisesti vajonneen keulan vaikutelmaa korostaa entisestään ilmeisen huonosti muotoillun keulan eteen muodostuva ylikokoinen (ja ilmeisesti tolkuttomasti energiaa haaskaava) kuohu kulussa ollessa.

No, okei, myönnetään: Finnjetin läsnäolo Katajanokan laiturissa sai viereen läntätyn Alvar Aaallon Enso-töherryksen näyttämään edes hieman siedettävämmältä. Edes hetken. Mutta vain hieman. Nyt meillä on kuitenkin tilaisuus hankkiutua lopullisesti eroon ensin toisesta ja toivon mukaan myöhemmin myös toisesta.

*

Kuten taannoin mainitsin, äitini on muuttamassa palveluasuntoon Helsingin Hermanniin. Avaimet piti saada kesäkuun lopussa. Juhannusaatonaattona – kaksi viikkoa ennen ensimmäistä muuttopäivää – hän kuitenkin sai pikakirjeen, jonka mukaan talon valmistuminen on viivästynyt kuukaudella. Ajoissapa ilmoittivat... tässä tapauksessa lykkäys aiheutti meille vain pientä säätöä – muuttofirman ja laatikoiden sopiminen uusiksi, sähkösopimus, kaikenlaista pientä. Meillä ei ole mitään kiirettä tyhjentää äidin nykyistä asuntoa, sitä ryhdytään myymään vasta syksymmällä. Mutta luulen että tulokkaiden joukossa on ollut niitäkin, joiden nykyinen asunto tosiaan lähtee alta kuunvaihteessa.