Piipahdin hetkeksi huilaamaan hotelliin.
Finnconin tunnelma on perinteisen tiivis. Suurimman huomion varastavat tietysti Animeconin pukutytöt ja -pojat (ja -naiset ja -miehet, ikäskaala ei ole lainkaan niin kapea kuin voisi kuvitella), mutta kyllä joukkoon mahtuu mukava määrä meitä mustiin pukeutuneita, partaisia, myöhäisteini-ikäistyviä ja tanakoituneita scifististereotyyppejäkin (plus sitten kaikenlaista muuta kansaa). Ja paljon tuttuja. Muuan heistä totesi Green Roomissa istuskellessamme, ettei koskaan käy conissa katsomassa esityksiä tai keskusteluja – hän on aina joko esiintymässä tai sitten vain tapaamassa tuttuja kaljalla. Minä olen sen verran amatööriconnailija että käyn kyllä kuuntelemassa ja katselemassakin – tosin Käännösfantasian kustantaminen -paneelissa puheenjohtaja-Jukka poimi minut yleisön joukosta kommentoimaan kääntämisen laatua.
Tänään tuli taas todettua, että Coniin kannattaa tulla esiintyjäksi tai vänkäriksi jo ihan siksikin, että pääsee käyttämään Green Roomia: käytävien ja salien hälyn ja (sopuisan) tungoksen lomassa se on suoranainen rauhan, vaimean jutustelun ja kiireettömän kellottomuuden keidas.
No, kohta poistun täältä hotellihuoneen rauhasta iltabileisiin.
