... kotisi seinillä on enemmän tauluja kuin julisteita.
... ne harvat julisteetkin ovat joko kehyksissä tai ainakin ripustettu siististi ja suoraan ylä- ja alarimoilla.
... lähdet kustantamosi bileistä kotiin ennen puoltayötä.
... tyhjentelet seuraavana päivänä taskustasi roskiin käyttämättä jääneitä drinksulippuja.

No, tällä kertaa Liken syyskauden avajaisissa ei ollut drinkkilippuja edes käytössä, mutta juotavaa ja mukavaa jutteluseuraa olisi kyllä vielä riittänyt. Olen ollut Liken, Likellä töissä olevien ihmisten ja Liken liepeillä työkseen pyörivien ihmisien kanssa tekemisissä niin kauan, että tuttuja tosiaan piisaa. Kustannustoimittajia, kääntäjiä, toimittajia, myyntiporukkaa, kirjailijoita, entisiä ja nykyisiä työntekijöitä. Loistavaa porukkaa, jonka vuoksi avajaisiin menee mielellään tällaisena välivuonnakin, jolloin minulla ei ole varsinaisesti mitään omaa "tuotetta" markkinoitavanani. Luultavasti monet laskevat minutkin siihen Like-bileiden kantajengiin, joka on mukava nähdä – ainakin kerran vuodessa.

Likellä ei tosiaan kävisi niin kuin erään toisen työnantajani tilaisuudessa jokin aika sitten, jolloin useampikin ihminen tuli kiittelemään minua hyvistä käännöksistä, mutta kuuli vasta keskustelun käänteiden lomassa, että olen kirjoittanut itsekin muutaman kirjan. Kyseinen yhtiö on sentään vankasti mukana sf-kirjallisuuden julkaisutoiminnassa tässä maassa...

Ehkäpä tekee vain hyvää, että kaikkien kirjojeni saamien kohujen lomassa maanpinta kohoaa tällä tavoin tömähtämään jalkapohjiin. Aika pienissä kuvioissa sitä sentään vielä liikutaan, suomalaisena genrekirjailijana.