"Terroristit ovat pelottavan tavallisia", otsikoi Helsingin Sanomat tämänpäiväisen tiedesivujen pikku-uutisen. Kyse oli englantilaisen psykologian tutkijan David Canterin tutkimuksesta, jossa oli haastateltu neljääkymmentäyhdeksää Pakistanin vankiloissa istuvaa terroristia. Britannian viranomaiset eivät kuulemma "hevin salli" tutkijoiden lähestyä iskuista tuomittuja kotimaassa.

Tästä tuli mieleen taannoin lukemani pikkujuttu vähän samasta aiheesta: muistelin sen olleen New Scientistissä, mutten ainakaan tähän hätään sitä lehden sivuilta löydä. Kyseinen juttu pohdiskeli sitä, miten huonosti juuri Britanniassa käytetään hyväksi sitä, että aivan lähellä olisi mahdollisuus keskustella ns. tavalliseen elämään palaavien entisten terroristien kanssa – ihmisten, jotka ovat luultavasti itsekin pohtineet paljon sitä miksi ovat kerran ryhtyneet muuttamaan maansa politiikkaa väkivalloin.

Kyse on tietysti Pohjois-Irlannin konfliktin molempien osapuolten taistelujärjestöistä, joissa oli hyvin paljon samoja piirteitä kuin nykyisissä islamistisissa terroristiryhmissä, muun muassa uskonnollinen fanaattisuus ja mustavalkoinen maailmankuva, joka hesarinkin pikkupätkässä mainittiin. Mielenkiintoista kyllä, muistelemani juttu mainitsi, että haastateltujen IRA-terroristien tapauksessa uskonnollinen fanatismi ei ollut mikään syy liittyä järjestöön: fanatistinen vakaumus, viha, syntyi vasta terroristiksi ryhtymisen jälkeen.

Tässä olisi tutkimuksen paikka, ja Eurooppa olisi poikkeuksellisen hyvä maanosa terroristien ja terroristijärjestöjen psykologian ja kulttuuriantropologian tutkimiseen. Terrorismilla on nimittäin täällä luullakseni pidemmät perinteet kuin missään muussa maanosassa. Tsaarinvallan aikaiset ja vanhan ajan balkanilaiset anarkistit ovat kuolleet jo kauan sitten, mutta IRA:n väen lisäksi elossa ja luultavasti tavoitettavissa on vielä monia Saksan Punaisen Armeijakunnan (R.A.F.) ja Italian Punaisten prikaatien entisiä jäseniä. Myös Irgunilla oli ainakin jossain määrin eurooppalainen tausta. Lähempänä kotimaata – liiankin lähellä – meillä on kolme terroritekoon syyllistynyttä suomalaista, jotka ovat jättäneet jälkeensä ainakin jonkin verran materiaalia tapahtuneen syiden ja taustojen selvittämiseksi. On ihan turha väittää, että nämä eurooppalaiset terroristijärjestöt tai -teot olisivat jotenkin ihan eri asia kuin islamistinen terrori. Eivät ole. Kaikissa tapauksissa mukana näyttäisi olevan, tutkimattakin, hyvin samanlaista viha-, mustavalko- ja yli-ihmisajattelua. Hyvin monilla islamistiterroristeilla on sitä paitsi taustallaan eurooppalainen tai pohjoisamerikkalainen koulutus: Osama Bin Ladenilla jopa yhdysvaltalainen sissitoimintakoulutus.

Tutkittavaa olisi. Kuka uskaltaa tarttua haasteeseen?