Ovi-lehti on lopultakin päivittänyt sivujaan ja julkaissut myös jo lokakuisessa numerossaan luvatut kirja-arvostelut. Myös lyhyen ja tiiviin Alshain-arvostelun. Sen löytyminen kieltämättä piristi aamua oikein mukavasti. Ei pelkästään siksi, että olen (epäilemättä useimpien muiden eri alojen taiteilijoiden tavoin) kohtuullisen perso imartelulle, vaan myöskin sillä rohkeudella, jolla Jone Nikula tekee muutamalla virkkeellä laajoja yleistyksiä koko tuotantoni tasosta. Kahden tähän asti ilmestyneen romaanini perusteella.

No, toivotaan, että Jone osoittautuu kaukaa viisaaksi profeetaksi...

Ilahduttava oli myös nimimerkki Virginian Kirjatoukka-foorumin viestiketjuun kirjoittama kommentti, jossa hän kertoi jarrutelleensa lukunopeuttaan, koska ei olisi halunnut kirjan loppuvan. Nyyh, tämä lämmitti ihan oikeasti.

Alshainin saamat arvostelut ovat olleet (ainakin tähän asti) lähestulkoon poikkeuksetta erittäin, erittäin positiivisia. Mikä on tietysti erinomaisen miellyttävä ynnä rohkaiseva asia. Kehut ovat toki saaneet minut pohtimaan, vaikuttavatko näin muodostuneet eräänlaiset ennakkopaineet jollakin tapaa seuraavan romaanin muotoutumiseen mielessäni. En tiedä vielä, mutta koska toistaiseksi olen pohtinut tätä mahdollista ongelmaa vain tällä "mahtaako siitä tulla ongelma" -tasolla, se ei selvästikään ole kovin paha ongelma ainakaan vielä. Monet Alshainin lukijat ovat sitä paitsi ilmaisseet pitävänsä kirjassa sellaisista piirteistä, jotka (ainakin osittain täysin tietoisesti) tekivät siitä eräänlaisen "anti-avaruusoopperan". Se antaa minulle lukijoiden mahdollisten ennakko-odotusten suhteen paljon enemmän liikkumavaraa.