Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
07.10.2008 - 21:48

No niin. Olen sitten perustanut Yrttimaan aikakirja II -nimisen blogin osoitteeseen http://www.yrttimaa.net/Blogi/. Keskustelu ja paasaaminen jatkukoon siellä.

Kiitokset Vuodatus-Tuomaalle ja pahoittelut. Eikiitos AlmaMedialle homofobiasta ja hölmöilystä.

Kategoria: Yleinen
05.10.2008 - 17:35

AlmaMedian ja Johanna Korhosen henkisessä kädenväännössä homofobiaa sairastavalla äijäosastolla alkaa olla jo rystyset lähellä pöytälevyä, kun Lapin Kansan nykyinen päätoimittaja on harkitsemattomien lausuntojensa aiheuttaman luottamuspulan vuoksi vetäytymässä vapaaehtoisesti ennen aikojaan ex-päätoimittajaksi. Iloinen asia on, että tästä näyttäisi tosiaankin tulevan niin iso tapaus että suuryritysten lasi- ja vaaleanpunakatot rakoilevat ihan oikeasti.

Tarkoitus on silti siirtää blogi pois AlmaMedian ostamasta Vuodatuksesta. Tämä ei ole epäluottamuslause itse Vuodatusta kohtaan, joka on ollut nämä pari vuotta vallan miellyttävä blogiemäntä. Eikä Vuodatuksen (nyt Alman palkoissa jatkavaa) vetäjää Tuomasta kohtaan. Viikonlopun mittaan tulevia blogikoteja miettiessäni tulin nimittäin myös ajatelleeksi, että kaikkein järkevintä ja selkeintä olisi tietenkin siirtää blogi omalle tontilleni eli www.yrttimaa.net-osoitteen alle toimimaan WordPressin softalla. Tämä vaatii webbihotellipaketin täydentämistä MySQL-tietokantapalvelulla. Ja se merkitsee sitä, että yrttimaan sivut (ja blogi!) ovat luultavasti lähiaikoina muutaman päivän ns. solmussa, kun yritän saada systeemiä pelaamaan.

Olen viime päivinä aloittanut sitä paitsi uudestaan ns. jalkatyön vaalikentillä. Vihreiden kampanja avattiin virallisesti perjantaina Kampissa, missä kävin iltapäivällä muutaman tunnin ajan esittelemässä tyylikästä uutta Vihreiden huomioliiviäni, juttelemassa ehdokastoverien ja muutamien ulkopuolistenkin kanssa. Ja jakamassa jokusen oman esitelipareeni. Huomasin samalla, että väriprintattu esitelipari voisi kaivata pientä esteettistä parantelua näyttääkseen vähän tyylikkäämmältä, varsinkin kun ystävä ja ehdokastoveri Eva jakeli vieressä erittäin tyylikästä ja kampanjansa teemaan sopivaa kirjanmerkkiä.

Tänään piipahdin Tapanilan Työväentalolla osallistumassa yhden ottelun verran Tapanilan Tarmon ja Koillis-Helsingin Vihreiden yhteiseen bocciajoukkueeseen. Hauska laji, vaikka jouduinkin mukaan kesken ottelua vähän ennalta varoittamatta ja pitelin bocciakuulaa ensi kertaa kädessäni ensimmäisellä kilpailuheitollani.

Kategoria: Yleinen
02.10.2008 - 15:29

Kuuntelen musiikkia yleensä mieluummin ilman kuvaa, mutta menköön tämän kerran, kun kyseessä on tämä silmittömän upea elokuvasävelmä:



"Ishq Binassa" laulavat Anuradha Sriram, Sujatha ja Sonu Nigam. Tämä A. R. Rahmanin sävelmä on peräisin elokuvasta nimeltä Taal. Suosittelen – ja elokuva-dvd on paljon helpompi saada käsiinsä kuin sen soundtrack-cd.

Kategoria: Musiikki
01.10.2008 - 19:01

Tuoreen uutisen mukaan vuodatus.net-blogipalvelu on tänään siirtynyt Alma Median omistukseen. Aivan niin, saman firman jonka johto näyttää sairastavan vakavaa homofobiaa. Mikäli kumpikaan uutinen ei osoittaudu ankaksi – vaikea kuvitella että puolison poliittinen aktiivisuus voisi olla mikään oikea este päätoimittajan tehtävän hoitamiselle – minunkin on aika tehdä johtopäätökseni ja siirtää blogi jonnekin aivan muualle.

Tai ehkä minä  käytän tätä blogialustaa
vielä hetken aikaa. Esimerkiksi kehoittaakseni ystävällisesti kaikkia homokammoisia hakemaan psykiatrin apua sairauteensa. Hoitamattomana se aiheuttaa vakavia vaikeuksia pärjätä nykyaikaisessa yhteiskunnassa.


Kategoria: Politiikka
30.09.2008 - 11:16

"Terroristit ovat pelottavan tavallisia", otsikoi Helsingin Sanomat tämänpäiväisen tiedesivujen pikku-uutisen. Kyse oli englantilaisen psykologian tutkijan David Canterin tutkimuksesta, jossa oli haastateltu neljääkymmentäyhdeksää Pakistanin vankiloissa istuvaa terroristia. Britannian viranomaiset eivät kuulemma "hevin salli" tutkijoiden lähestyä iskuista tuomittuja kotimaassa.

Tästä tuli mieleen taannoin lukemani pikkujuttu vähän samasta aiheesta: muistelin sen olleen New Scientistissä, mutten ainakaan tähän hätään sitä lehden sivuilta löydä. Kyseinen juttu pohdiskeli sitä, miten huonosti juuri Britanniassa käytetään hyväksi sitä, että aivan lähellä olisi mahdollisuus keskustella ns. tavalliseen elämään palaavien entisten terroristien kanssa – ihmisten, jotka ovat luultavasti itsekin pohtineet paljon sitä miksi ovat kerran ryhtyneet muuttamaan maansa politiikkaa väkivalloin.

Kyse on tietysti Pohjois-Irlannin konfliktin molempien osapuolten taistelujärjestöistä, joissa oli hyvin paljon samoja piirteitä kuin nykyisissä islamistisissa terroristiryhmissä, muun muassa uskonnollinen fanaattisuus ja mustavalkoinen maailmankuva, joka hesarinkin pikkupätkässä mainittiin. Mielenkiintoista kyllä, muistelemani juttu mainitsi, että haastateltujen IRA-terroristien tapauksessa uskonnollinen fanatismi ei ollut mikään syy liittyä järjestöön: fanatistinen vakaumus, viha, syntyi vasta terroristiksi ryhtymisen jälkeen.

Tässä olisi tutkimuksen paikka, ja Eurooppa olisi poikkeuksellisen hyvä maanosa terroristien ja terroristijärjestöjen psykologian ja kulttuuriantropologian tutkimiseen. Terrorismilla on nimittäin täällä luullakseni pidemmät perinteet kuin missään muussa maanosassa. Tsaarinvallan aikaiset ja vanhan ajan balkanilaiset anarkistit ovat kuolleet jo kauan sitten, mutta IRA:n väen lisäksi elossa ja luultavasti tavoitettavissa on vielä monia Saksan Punaisen Armeijakunnan (R.A.F.) ja Italian Punaisten prikaatien entisiä jäseniä. Myös Irgunilla oli ainakin jossain määrin eurooppalainen tausta. Lähempänä kotimaata – liiankin lähellä – meillä on kolme terroritekoon syyllistynyttä suomalaista, jotka ovat jättäneet jälkeensä ainakin jonkin verran materiaalia tapahtuneen syiden ja taustojen selvittämiseksi. On ihan turha väittää, että nämä eurooppalaiset terroristijärjestöt tai -teot olisivat jotenkin ihan eri asia kuin islamistinen terrori. Eivät ole. Kaikissa tapauksissa mukana näyttäisi olevan, tutkimattakin, hyvin samanlaista viha-, mustavalko- ja yli-ihmisajattelua. Hyvin monilla islamistiterroristeilla on sitä paitsi taustallaan eurooppalainen tai pohjoisamerikkalainen koulutus: Osama Bin Ladenilla jopa yhdysvaltalainen sissitoimintakoulutus.

Tutkittavaa olisi. Kuka uskaltaa tarttua haasteeseen?

Kategoria: Tieteet
25.09.2008 - 21:23

Raahasin päivällä pitkin kaupunkia melkoista paperinivaskaa. Olin aikonut lähteä liikkeelle mukanani keväällä kääntämäni ja nyt tarkastamani Philip Normanin John Lennon -elämäkerran kaikki taittovedosliuskat, mutta tulin onneksi järkiini ja valikoin läjästä vain ne sivut, joihin olin tehnyt korjausmerkintöjä. Onneksi olin jo lukuvaiheessa merkinnyt ne koirankorvalla. Oli siinä kasassa siltikin raahaamista...

Kustannustoimittajan kanssa jutellessa kävi ilmi, että kirjan kokonaispaksuudeksi muodostuu sisällysluetteloineen noin 830 sivua. Melkoinen jötkäle. Perusteellista työtä ja hyvin kirjoitettu, ei siinä mitään. Joka tapauksessa paksuin yksittäinen kirja jonka olen koskaan kääntänyt.

Kotiin palattua oli sähköpostissa odottamassa toinen, vieläkin tärkeämpi luku, nimittäin

190

Helppo muistaa, eikö vain? Kannattaa painaa mieleen ja kirjoittaa äänestyslappuun kuukauden päästä. Helsingissä, siis.

Kategoria: Tätä ja tuota
23.09.2008 - 14:40


On asioita, joissa yksinkin kerta olisi ollut liikaa.

Kategoria: Yleinen
15.09.2008 - 10:53

Työterveyslaitos, jonka tehtävä ainakin laitoksen nimen perusteella on työntekijöiden terveyden edistäminen, haluaa parantaa avokonttoreiden työtehoa peittämällä konttorihälyä musiikilla tai esimerkiksi puron solinalla. Eli lisäämällä desibelitasoa entisestään.

Kuten jokseenkin jokainen avokonttorissa koskaan työskennellyt tietää, sellainen paikka on jokseenkin täydellisen toivoton mihinkään keskittymistä vaativaan työntekoon. Pipodiskon keksiminen 1980-luvun alkupuolella auttoi hieman, kun jokainen saattoi hankkia itselleen hivenen parempaa työrauhaa edes äänimaiseman tasolla. Kaikkihan eivät suinkaan kuuntele pipodiskoistaan musiikkia: olen itsekin tehnyt eräälle kaverilleni cd-levyllisen meren kohinaa konttorikäyttöön. Toiset käyttävät kuulokkeita ihan vain kuulosuojaimina. Nykyiset tulppakuulokkeet toimivat siinä suhteessa vanhoja lerputtimia paljon paremmin. Nykyään on myös taustahälyä aktiivisesti vaimentavia kuulokkeita: luureissa on mikrofonit, jotka äänittävät taustahälyä luurien ulkopuolelta ja syöttävät sitä sitten kuulokkeista soivan äänen sekaan vastakkaisvaiheisena, jolloin ulkopuolisen hälyn pitäisi häipyä jokseenkin kuulumattomiin, ainakin teoriassa.

Nyt avokonttoreiden melutasoa halutaan kasvattaa entisestään, joten työntekijöiden on vastattava kilpavarusteluun nostamalla pipodiskojensa äänenvoimakkuutta. Minun on vaikeaa kuvitella, että kenenkään keskittymiskyky paranisi nimittäin sillä että he kokevat vielä enemmän olevansa rautatieasemamaisessa hälyssä. Keskittyminen vaatii intiimiä, turvallista tilaa, ei ulkopuolelta pakkosyötettyä hälyvallia. Hälyvalli kyllä vähentää työntekijöiden keskinäisen kommunikaation mahdollisuuksia. Ja juuri tätä kommunikaatiotahan on pidetty avokonttoreiden suurena etuna erillisiin työhuoneisiin verrattuna.

Kategoria: Politiikka
14.09.2008 - 21:32

Tampereen teatteri: Cabaret.
Käsikirjoitus Joe Masteroff, Fred Ebb ja John Kander, suomennos Esko Elstelä ja Jukka Virtanen, ohjaus Tommi Auvinen.

Cabaret on helppo sivuuttaa "taas yksi elokuva väännetty muka menestysmusikaaliksi näyttämölle" -asenteella, mutta silloin tulee sivuuttaneeksi jotakin aivan muuta kuin jonkun disneytyylisen kimalletuotannon. Tämä on sama musikaali josta Bob Fosse ohjasi erittäin tunnetun elokuvansa, mutta sävy ja tunnelma on aivan toinen, synkempi ja uhkaavampi. Tampereen Kit-Kat-klubi tanssijoineen on melkein pelottavan aidon nuhjuinen, halpahintainen ja niljakas. Natsismin nousu näkyy näyttämöllä jo ennen esityksen alkua. Sally Bowles on vain yksi niistä päähenkilöistä, jotka yrittävät elää elämäänsä yhä pelottavammaksi muuttuvassa kaupungissa, jossa kukaan ei voi luottaa tulevaisuuteen. Sallyn ratkaisu on sulkea silmänsä kaikelta ympärillä tapahtuvalta, uskoa viinaan, kamaan, seksiin ja siihen ettei mikään muutu. Ettei mikään saa muuttua. Että elämä tosiaan on kabaree, ja kabaree on kaikki mitä hän elämässään tarvitsee. Muulla ei ole väliä. Muulla ei saa olla väliä. Hän on oman elämänsä huippuyksilö, joten hänen mielestään hänen ei tarvitse piitata ympärilleen leviävästä, tähänastisen historian irvokkaimpiin kuuluvasta huippuyksilökultista.

(Leni Riefenstahlin visuaalisesti loisteliaiden elokuvien pätkät vielä korostavat tätä huippuyksilöajattelun juhlaa.)

Arkisten ihmiskohtaloiden taakse väijymään kohoaa Seremoniamestarin kaikkinäkevä silmä. Heikki Kinnusen televisiohahmoista voi olla montaa mieltä, mutta tässä roolissaan hän on huikea – monikasvoinen, arvoituksellinen, yhtä aikaa ilkeä ja ilkiö: hänen suorituksestaan tulee väistämättä mieleen Mihail Bulgakovin Woland, mutta enemmän kirjan hahmona kuin sinänsä upean taannoisen venäläissarjan roolina. Hän aloittaa esityksen, ja hän päättää sen: pelottavan surulliseen junavaunukohtaukseen, tuttuun historiasta.

Jonka pitäisi olla tuttu historiasta.

Joka ei ole riittävän tuttu historiasta kaikille.

Kategoria: Kulttuuri
Kirjoittaja

J. Pekka Mäkelä kirjoitti, soitti ja lauloi siitä, millaista on olla kirjailija, suomentaja, ITE-muusikko - ja kunnallisvaaliehdokas Helsingissä. Kolmas romaani "Nedut" on ilmestynyt. Neljäs romaani "Karsta" (työnimi) on suunnitteluvaiheessa. Nyt blogi on siirtynyt uuteen osoitteeseen http://www.yrttimaa.net/Blogi/

ajankohtaista
Blogin uusi osoite: http://www.yrttimaa.net/Blogi/

jPekan vaalisivut avattu!

www.yrttimaa.net

(jPekan kirja-, käännös-, musiikki ym. sivut)