Viime vuosina on enimmäkseen vallinnut käsitys, että neanderthalilaiset ja nykyihmiset eivät luultavasti ole risteytyneet keskenään. Tuore New Scientist -lehti* kuitenkin kertoo, että tällainen risteytyminen - ja vieläpä paljon useammin kuin vain kerran - olisi luontevin tapa selittää tiettyjä Homo Sapiensin geenistön kummallisuuksia. On mahdollista, ettei lajien välinen seksi ole ollut lainkaan harvinaista, ja että jälkeläiset ovat pystyneet lisääntymään. Tiettyjä aasialaisia geenikummallisuuksia voidaan vastaavasti selittää risteytymisellä Homo erectuksen kanssa, joita eteläisessä Aasiassa asusteli vielä kauan sen jälkeen kun Sapiensit levisivät sinne afrikkalaisilta kotiseuduiltaan.

Parhaillaan parikin tutkimusryhmää tekee Homo Neanderthalisin täydellistä geenikarttaa, joten tiedämme lisää sen jälkeen kun työ on valmiina, ennakkoarvioiden mukaan parin vuoden päästä. Tuskin ns. lopullista totuutta sittenkään - sellaisia tieteessä ei oikeastaan koskaan edes ole - sillä muutaman yksilön geenien kartoittaminen ei välttämättä kerro koko lajista: neanderthalilaiset ovat saattaneet jakautua aivan erillisiiin populaatioihin, joiden geenit ovat eriytyneet toisistaan paljon enemmän kuin Homo Sapiensin populaatioilla, jotka ovat tunnetusti geneettisesti niin yhtenäisiä, että vanhat rotuteoriat  ja -jaottelut on jouduttu aikaa sitten kippaamaan tieteenhistorian roskakoriin.

(Täsmennys: onhan meilläkin niitä geneettisiä populaatioeroja, mutta ne eivät lainkaan noudattele niitä vanhoja "rotujen" välisiä rajoja, mihin ne sitten milloikin satuttiin vetämään.)

Tieteiskirjailija Mäkelää aihe sattuu tällä hetkellä kiinnostamaan tavattomasti, sillä hän (jos joku ei ole aikaisemmista viesteistä arvannut) kirjoittaa kirjaa, jossa puhutaan paljonkin neanderthalilaisista, ja kohdataan heitä (niitä?). Jos teksti tekee valinnan jomman kumman teorian puolesta (risteytyivät / eivät risteytyneet), voi hyvin olla, että romaani on tämän oletuksensa osalta muutaman vuoden päästä, eh, "vanhentunut". Eri asia sitten, onko tällä tekstin muun laadun suhteen mitään väliä. Tai tarvitseeko kyseisen asian suhteen edes tehdä jyrkkää valintaa: romaanikirjailijalla on mahdollisuus jättää auki asioita, jotka eivät ole juonen kannalta oleellisia.

Olen joka tapauksessa pitämässä kiinni Björn Kurténin paleofiktioromaaneista Musta tiikeri ja Mammutin suojelija lainaamaani ideaa siitä, että neanderthalilaiset olivat luultavasti vaaleaihoisia, -hiuksisia ja sini- tai vihreäsilmäisiä. Ihonväri on yksinkertainen ympäristösopeuma, kuten meidän omistakin populaatioistamme huomataan. Ja, kuten lienen ennenkin maininnut, Homo sapiensin ei-mustahiuksiset ja ei-ruskeasilmäiset populaatiot ovat järjestään peräisin niiltä seuduilta, joilla nykyihminen ja neanderthalilainen elivät rinnakkain - tai ainakin vuorotellen - kymmenien tuhansien vuosien kuluessa.

* Koko artikkelin pääsevät lukemaan vain lehden tilaajat.