Työterveyslaitos, jonka tehtävä ainakin laitoksen nimen perusteella on työntekijöiden terveyden edistäminen, haluaa parantaa avokonttoreiden työtehoa peittämällä konttorihälyä musiikilla tai esimerkiksi puron solinalla. Eli lisäämällä desibelitasoa entisestään.

Kuten jokseenkin jokainen avokonttorissa koskaan työskennellyt tietää, sellainen paikka on jokseenkin täydellisen toivoton mihinkään keskittymistä vaativaan työntekoon. Pipodiskon keksiminen 1980-luvun alkupuolella auttoi hieman, kun jokainen saattoi hankkia itselleen hivenen parempaa työrauhaa edes äänimaiseman tasolla. Kaikkihan eivät suinkaan kuuntele pipodiskoistaan musiikkia: olen itsekin tehnyt eräälle kaverilleni cd-levyllisen meren kohinaa konttorikäyttöön. Toiset käyttävät kuulokkeita ihan vain kuulosuojaimina. Nykyiset tulppakuulokkeet toimivat siinä suhteessa vanhoja lerputtimia paljon paremmin. Nykyään on myös taustahälyä aktiivisesti vaimentavia kuulokkeita: luureissa on mikrofonit, jotka äänittävät taustahälyä luurien ulkopuolelta ja syöttävät sitä sitten kuulokkeista soivan äänen sekaan vastakkaisvaiheisena, jolloin ulkopuolisen hälyn pitäisi häipyä jokseenkin kuulumattomiin, ainakin teoriassa.

Nyt avokonttoreiden melutasoa halutaan kasvattaa entisestään, joten työntekijöiden on vastattava kilpavarusteluun nostamalla pipodiskojensa äänenvoimakkuutta. Minun on vaikeaa kuvitella, että kenenkään keskittymiskyky paranisi nimittäin sillä että he kokevat vielä enemmän olevansa rautatieasemamaisessa hälyssä. Keskittyminen vaatii intiimiä, turvallista tilaa, ei ulkopuolelta pakkosyötettyä hälyvallia. Hälyvalli kyllä vähentää työntekijöiden keskinäisen kommunikaation mahdollisuuksia. Ja juuri tätä kommunikaatiotahan on pidetty avokonttoreiden suurena etuna erillisiin työhuoneisiin verrattuna.