Luulen, että jokseenkin jokainen kirjailija harrastaa ainakin jonkin verran egosurffausta, myönsi tai ei. Minä ainakin. Tämänaamuinen haku paljasti mm. ilahduttavat Alshain-kehut, kaikista maailman paikoista, Ari Koivunen -foorumilla.

Memoria volatilis -blogi kuuluu muutenkin vakioseurattaviini. Hyvän kirjoittajan huomioita maailmasta lukee mielellään. Jussin Alshain-arvio oli siksikin tavattoman mukavaa luettavaa. Merivoittoisista planeetoista puhuttaessa viittaus Stanislaw Lemin Solarisiin on tietysti hyvinkin ymmärrettävä - vaikka henkilökohtaisesti on pakko tunnustaa, että tuo kirja on suuresti arvostamani kirjailijan tuotannossa juuri se, josta pidän toiseksi vähiten (Kuoleman planeetta on, ymmärrettävästi, se pahnanpohjimmainen). Toisaalta luin sen ehkä liian nuorena, ja uusi kerta saattaisi muuttaa käsitystä.

Tämä on hyvä kysymys: Se jäi vähän ihmetyttämään, että miksi Alshain oli ylipäätään asutettu, jos ihmiset kerran tiesivät sen auringon olevan jo kuolemassa? Kysymyksen vastaus: Alshainin aurinko on jo kuolemassa, mutta tähtitieteen aikaskaalat ovat pitkiä. Alshainia kiertävä planeetta pysyy aivan ihmisasumiskelpoisena luultavasti toistakymmentätuhatta vuotta. Sinä aikana sen on mahdollista toimia lähtöpaikkana uusien asumiskelpoisten planeettojen etsimis- ja asuttamisretkikunnille.

Hmm. Tähän voi ehkä palata jatkossa, niissä seuraavissa Alshainin maailmaan sijoittuvissa kirjoissa. Niitä odotellessa vastaan kyllä mielelläni kaikenlaisiin kysymyksiin sekä Alshainista että 391:stä - ja tulevasta Nedut-kirjasta. Kommenttilaatikkoa voi käyttää oivasti siihenkin tarkoitukseen.