Nyt se on sitten ikään kuin virallista. Eilisiltainen Helsingin vihreiden kokous valitsi minut - monen muun hyvän tyypin jatkoksi - kunnallisvaaliehdokkaaksi ensi lokakuun vaaleihin.

Ajatusta on heitelty minulle jo kohta puolentoista vuoden ajan, useammalta taholta. Ensimmäinen reaktio oli suunnilleen: "Jaa... no, miksei, periaatteessa, voin mä harkita." Vähän myöhemmin ajatus ei tuntunut enää välttämättä niin hyvältä. Tämän vuoden alussa aloin taas horjua myöntymisen puolelle. Lopullinen päätös syntyi vilkaistessani ensimmäisten ehdokaskandidaattien listaa. Suurin osa halukkaista oli Vironniemeltä - siis enemmän tai vähemmän keskustasta - ja esikaupunkialueet, missä suurin osa helsinkiläisistä asuu, olivat melkoisen aliedustettuja. Meiltä koillisesta oli vain muutama ehdokas. Tälle kaupungille ei tee erityisen hyvää, että sitä katsellaan aina pelkästään Vironniemen näkövinkkelistä.

Joten tässä sitä sitten ollaan.

Mihinkään massiiviseen kampanjointiin ei ole rahaa eikä rahkeita, täytyy yrittää tavoittaa ihmisiä pienin ja edullisin keinoin. Kuten netitse. Ja tutuitse. Jos teiltä, rakkaat blogini lukijat, sattuu löytymään kiinnostusta tulla jelppimään ja ideoimaan, ottakaa toki yhteyttä (j.pekka.makela(ättä)yrttimaa.net) niin kasaillaan jonkinlaista tukiryhmää.